1. Ryhmä
Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat epäluuloinen sekä eristäytyvä persoonallisuushäiriö. Epäluuloiseen persoonallisuushäiriöön kuuluu ihmisiin ja heidän tarkoitusperiinsä kohdistuva epäluulo. Muille uskoutuminen ja anteeksi antaminen ovat vaikeita toimenpiteitä ja saattavat vaikuttaa vakavasti sosiaalisiin suhteisiin. Tyypillistä on vastahyökkäys koettuun uhkaan. Stressaavissa tilanteissa todellisuudentaju saattaa horjua ja psykoottisia oireita voi esiintyä. Eristäytyvä persoonallisuushäiriö ilmenee vetäytymisenä ihmissuhteista ja ongelmina ilmaista tunteita. Omat itsenäiset harrastukset ja arjen järjestäminen niin, ettei tarvitse kohdata muita ihmisiä hirveän paljon on hyvin tyypillistä tästä persoonallisuushäiriöstä kärsivälle henkilölle. Näin luotu elämänlaatu koetaan kuitenkin usein melko hyvänä, eikä mitään hoitoa välttämättä tarvita. (Mielenterveystalo 2017)
2. Ryhmä
Toiseen ryhmään kuuluvat epäsosiaalinen, epävakaa, huomionhakuinen ja narsistinen persoonallisuushäiriö. Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö ilmenee normeista piittaamattomina toimintatapoina. Yleisiä sääntöjä ei noudateta, muita ei huomioida eikä toiminnan syyt ole koskaan tekijässä itsessään. Tämä persoonallisuushäiriö alkaa jo ennen 15 vuoden ikää ja johtaa todennäköisesti jossain vaiheessa juridisiin seurauksiin. Läheisten ja yhteiskunnan antama palaute saattaa auttaa tästä persoonallisuushäiriöstä kärsivää ymmärtämään omat toimintatapansa ja korjaamaan niitä. Epävakaassa persoonallisuushäiriössä tyypillistä on epävakaa minäkuva, impulsiivinen käytös ja itsetuhoinen käyttäytyminen. Välillä ihminen voi ajatella, että pärjää hyvin ja toisinaan tuntea itsensä täysin mitättömäksi. Käytös on hyvin impulsiivista, eikä pitkäaikaisia suunnitelmia kykene tekemään. Pahimpina mitättömyyden tunteen kausina voi ilmetä myös itsetuhoisuutta ja jopa itsemurhayrityksiä. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän hoito saattaa tuottaa ongelmia, sillä sitoutuminen pitkäaikaiseen hoitoon voi olla suuri haaste. (Mielenterveystalo 2017).
Huomionhakuisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä hakee alati pakonomaisesti muiden ihmisten huomiota. Keinoina voi olla esimerkiksi huomiota herättävä pukeutuminen, käyttäytyminen tai flirttailevuus. Käyttäytyminen voi olla hyvinkin eloisaa ja energistä, mutta henkilön itsekeskeisyys saattaa puuduttaa muut ihmiset. Muiden laiminlyönti onkin tyypillistä toimintaa. Hoitoon hakeudutaan tavallisesti masennusoireiden vuoksi. Myös psykoterapia saattaa auttaa. Narsistisessa persoonallisuushäiriössä on voimakas ihailun tarve. Muiden hyväksi käyttäminen ja empatian puute ihailua tavoitellessa on tavanomaista. Henkilö voi kokea ansaitsevansa erityiskohtelua. (Mielenterveystalo 2017).
3. Ryhmä
Kolmanteen ryhmään kuuluvat vaativa, estynyt ja riippuvainen persoonallisuushäiriö. Vaativa persoonallisuushäiriö koostuu täydellisyyteen ja kontrolliin liittyvistä toimintatavoista. Tällainen henkilö on hyvin joustamaton ja omistautuu usein työlleen laiminlyöden ystävät ja harrastukset. Täydellisyyden tavoittelu saattaa vanhemmalla iällä muuttua liian suureksi palaksi, sillä energiaa ei ole enää yhtä paljon kuin nuorempana. Tämä saattaa aiheuttaa ahdistuneisuutta ja masennusta. Työpaikan valinta onkin oiva tapa hyödyntää tätä persoonallisuushäiriötä valitsemalla työ, jossa tarvitaan juuri tarkkaavaisuutta ja tiukkaa kontrollia. (Mielenterveystalo 2017).
Estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivä henkilö kokee itsensä riittämättömäksi ja tuntee, että muut väheksyvät häntä. Tästä seuraa suurempi tarve saada hyväksyntää. Uudet ihmiset ja tilanteet pelottavat estynyttä henkilöä, sillä hän ei voi olla varma uusien ihmisten myötämielisyydestä häntä kohtaan. Ihmisen vanhetessa estyneen persoonallisuushäiriön oireet voivat vähentyä. Joskus myös psykoterapiasta voi olla apua. (Mielenterveystalo 2017).
Riippuvaiseen persoonallisuushäiriöön kuuluu korostunut tarve tulla hoivatuksi. Häiriöstä kärsivä kokee, ettei kykene tekemään edes arkipäiväisiä päätöksiä yksin vaan tarvitsee jonkun muun auttamaan häntä. Tällainen ajatusmaailma saattaa johtaa alistuvaan ja takertuvaan käytökseen. Myös taipumus erilaisiin riippuvuuksiin on yleistä. Joissakin parisuhteissa riippuvainen persoonallisuushäiriö ei välttämättä oireile lainkaan, mutta parisuhteen päätyttyä ihminen tarvitsee nopeasti uuden ihmisen hoivaamaan häntä. Hoitoon tällainen henkilö hakeutuu ahdistuksen ja masennuksen vuoksi. (Mielenterveystalo 2017).
Mitä voimme poimia tästä?
Tulemme varmasti työssämme kohtaamaan ihmisiä, jotka kärsivät erilaisista persoonallisuushäiriöistä. Siksi onkin tärkeää tuntea yleisimmät häiriöt ja osata ohjata mahdollisesti ihmiset oikean hoidon piiriin. Moni persoonallisuushäiriö voi aiheuttaa juurikin ahdistusta tai masennusta ja siksi onkin tärkeää pyrkiä näkemään niiden aiheuttamat syyt.
Lähteet:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/default.aspx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti