Kriisipsykologia

Ihminen toimii hätätilanteissa niin kuin hän on oppinut. Kriisi on muutostila, johon ihminen ei ole osannut varautua eikä siksi osaa toimia kyseisessä tilanteessa. Muutostilan aiheuttama stressi voi laukaista kriisin. Kriisi voi oireilla esimerkiksi jatkuvana ahdistuksena tai masennuksena, uniongelmina tai keskittymisvaikeuksina (Kriisikeskus Seinäjoki 2017). Kriisejä on erilaisia. Kehityskriisi voi muodostua ihmisen kehittyessä elämänvaiheesta toiseen. Tällaisia vaiheita ovat esimerkiksi uhmaikä, murrosikä sekä vanhuuseläkkeelle siirtyminen. Erikson on kuvannut näitä vaiheita kehitysteoriassaan (kts. kuva). Elämänkriisin syyt ovat pääasiassa perheessä ja urassa. Vauvan syntyminen perheeseen, puolison äkillinen kuolema tai työpaikan menettäminen voivat olla syitä kriisin puhkeamiseen. Traumaattiset eli äkilliset riskit syntyvät yllättäen. Laukaiseviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi onnettomuus, vammautuminen tai tulipalo. Traumaattiset kriisit jaetaan kolmeen luokkaan: I-tyypin ja II-tyypin traumaan sekä ketjuuntuneihin traumoihin. I-tyypin trauma syntyy yksittäisestä traumaattisesta tapahtumasta. II-tyypin traumassa on jokin toistuva traumaattinen tekijä, kuten kiusaaminen tai perheväkivalta. Ketjuuntuneet traumat tarkoittavat tilanteita, joissa edellistä traumaa ei ole vielä käsitelty uuden ilmaantuessa. Traumaattisen kriisin tunnistaa ennustamattomuudesta, kontrolloimattomuudesta ja siitä, että se uhkaa keskeisiä elämänarvoja. Onnettomuutta on vaikea ennustaa ja sen tapahtuessa tilanteeseen pystyy enää harvoin itse vaikuttamaan. Esimerkiksi liikenneonnettomuus voi vaatia kuolonuhreja ja järkyttää sillä tavalla jonkun perhe-elämään ja niin ollen myös elämänarvoihin.

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/33/5c/a1/335ca173e263341c5705c07c6e05a009.jpg

Cullberg on luokitellut traumaattisen kriisin neljään eri vaiheeseen. Nämä ovat sokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntaumisen vaihe. Sokkivaiheessa ihminen menee nimensä mukaisesti sokkiin. Tyhjyyden tunne ja todellisuuden kaukaisuus ovat tyypillisiä tuntemuksia. Myös aikakäsitys muuttuu. Kaikki tuntuu tapahtuvan hidastetusti. Fyysisiä merkkejä ovat kykenemättömyys liikkumaan, levottomuus sekä sydämen sykkeen nousu.

Taistele!

Pakene!

Jähmety!

Reaktiovaiheessa  ihminen tajuaa trauman todella tapahtuneen. Tällöin hän alkaa etsiä syitä tapahtuneelle. Suru, epätoivo, viha ja merkityksettömyys ovat tyypillisiä tunteita tässä vaiheessa. Välillä on niin sanotusti hyviä päiviä ja välillä vähän huonompia päiviä.

Miksi näin kävi?

Miksi juuri minä?

Olisinko voinut tehdä jotain toisin?

Käsittelyvaiheessa ihminen alkaa käsitellä menetyksen ja pettymyksen tunteitaan. Hän ymmärtää nykyisen tilanteensa, pyrkii hyväksymään sen ja jatkamaan eteenpäin traumaa edeltävällä tavalla. Toisinaan hän voi kokea päässään trauman uudelleen ja tunta ahdistusta sekä heikkoutta. Uudelleen suuntautumisen vaiheessa ihminen on hyväksynyt tapahtuneen ja löytänyt keinon jatkaa elämäänsä. Hän kykenee myös puhumaan traumasta järkyttymättä paljoakaan.

Mitä voimme poimia tästä?

Onnettomuuspaikoille mennessämme tulemme kohtaamaan traumatisoituneita ihmisiä. On tärkeää tuntea esimerkiksi sokkivaiheen tuntomerkit sekä kyettävä kohtaamaan sokissa oleva ihminen oikealla tavalla. Primaari- ja sekundaariuhrin erottelu ja asianmukainen toiminta ovat myös suuressa roolissa. Muistisääntönä voidaan pitää lausahdusta ”turpa kiinni”. Autettavaa on kyettävä kuuntelemaan eikä oikeita sanoja tunnu koskaan oikein löytyvän.

Lähteet:

http://www.kriisikeskussjk.fi/mika-on-kriisi/

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/sosiaalipalvelut/Pages/elamankriisi.aspx

http://reflectd.co/2014/04/12/a-stage-model-of-trauma/