Mielialahäiriöt (masennuksen hoitotyö)

Mielialahäiriöissä keskeinen oire on mielialan tai mielenvireen pitempään kestävä muutos. Hetkellinen tai lyhytaikainen masentunut mieliala on normaali reaktio erilaisiin pettymyksiin tai menetyksiin. Mielialahäiriöissä mielialan muutos kestää yhtäjaksoisesti vähintään 2–3 viikkoa, usein kuukausia, joskus vuosiakin.(Duodecim)

Kaksisuuntainen mielialahäiriö eli bipolaaritauti

Bipolaarihäiriöllä tarkoitetaan psykiatrista sairautta ja siihen kuuluu mielialan masennusjaksoja ja mielialan kohoamisjaksoja jotka vaihtelevat keskenään, osalla potilaista vaihtelu voi olla kevyen aaltomaista jollain erityistä hoitoa ei tarvita, osalla potilaista aaltoilu on rajua ja heidän hoidossa tulee ottaa huomioon seuraavat asiat: 

1. Manian hoito
2. Masennuksen hoito

Manian hoito

Hypomania: On oireiltaan samanlainen kuin mania jakso mutta lievempi. Hoidetaan avohoidossa johon kuuluu voinnin seuranta, lääkehoito ja masennuksen hoito. Joskus hypomanian erottaminen psykologisista syistä johtuvaan ja persoonallisuudesta johtuvaan innostumiseen on vaikeaa.

Maaninen psykoosi: Vaatii suljettua osasto hoitoa, potilaalla epärealistinen vireytila ja voi sen takia vaukuttaa maanisen hilpeältä vaikka on usein ärtynyt ja takakireä. Maanisen psykoosin tuottama vireystila estää potilaan nukkumisen ja näin voi hoitamattomana olla hengenvaarallinen sillä elimistö ei kestä jatkuvaa ylivireyttä.

Mania jaksolla potilaan mieliala on kohonnut normaalista poikkeavalla tavalla ainakin viikon ajan. Osastolla maniaa hoidetaan hyvin vähävirikkeisellä ympäristöllä sillä maanista potilasta on vaikea saada turtumaan pieneenkin virikkeeseen.

Maniavaiheesta kärsivä on usein:

• Hyperseksuaalinen
• Hajamielinen ja keskittymätön
• Arvostelukyvyn puute
• Kritiikitön suhtautuminen kaikkeen vaaralliseen

Hoitajana maanisen potilaan kohtaamisessa, joutuu hoitaja ottamaan usein "ilkeän hoitajan" roolin jossa kieltää kaiken kivan, hoitajan on kyettävä olla myös empaattinen ja osattava kohdata potilaan maanisuuden takana piilevä masennus.

Kliininen masennus, depressio

Tyypillisiä oireita masennustilalle ovat mm. mielihyvän lasku, kiinnostuksen häviäminen asioista, keskittyneisuuden puute, hajamielisyys, ruokalahaluttomuus ja fyysinen/henkinen hidastuminen.

Masennus voi myös ilmetä piilodepressiona, johon kuuluvat sitkeät fyysiset vaivat kuten päänsärky, vatsakivut, selkäkivut.

Masennus voi tulla missä elämän vaiheessa tahansa, mutta eniten vakavaa masennusta sairastetaan ennen keski-ikää ja naisilla masennus on 2x yleisempää kuin miehillä. Masennus voi puhjeta jonkin vaikean elämäntilanteen kohdalla kuten erot ja menetykset, mutta se voi alkaa aivan tavanomaisessa elämäntilanteessa. Joillakin on masennukseen perinnöllisiä vaikutuksia ja noin joka viidennellä suomalaisella on riksi sairastua masennukseen. Myös varhaislapsuuden vahingolliset kokemukset altistavat masennukselle.

Masennuksen hoitoon kuuluu niin biologisia hoitoja joihin kuulluu lääkehoito, kirkasvalohoito ja nukutuksessa annettava sähköhoito. Psykologisiin hoitoihin kuuluvat psykoterapiat.

Masentuneen kohtaamisessa hoitajan on muistettava positiivinen kontakti potilaaseen sillä kritiikkiä potilas tulkitsee kohtuuttomasti. Potilaan itsetuhoisuutta ja päihteiden väärinkäyttöä tulee arvioida ja tarpeen tullen puuttua. 

Hoitajan tehtävänä ei ole tuomita vaan kuulla potilaan murheet/epätoivo ja löytää niitä asioita mitkä ovat nyt hyvin ja miten ongelmista voisi päästä eroon. Hoitajan vältettävä tuomasta tulkintoja syy-seuraus suhteista hoidon alussa, koska nämä voivat hämmentää ja lisätä potilaan alemmuuden tunnetta.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F30-39/F30-31/Pages/default.aspx

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00393

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F30-39/Pages/F32-33.aspx