Mielialahäiriöt (masennuksen hoitotyö)

Mielialahäiriöissä keskeinen oire on mielialan tai mielenvireen pitempään kestävä muutos. Hetkellinen tai lyhytaikainen masentunut mieliala on normaali reaktio erilaisiin pettymyksiin tai menetyksiin. Mielialahäiriöissä mielialan muutos kestää yhtäjaksoisesti vähintään 2–3 viikkoa, usein kuukausia, joskus vuosiakin.(Duodecim)

Kaksisuuntainen mielialahäiriö eli bipolaaritauti

Bipolaarihäiriöllä tarkoitetaan psykiatrista sairautta ja siihen kuuluu mielialan masennusjaksoja ja mielialan kohoamisjaksoja jotka vaihtelevat keskenään, osalla potilaista vaihtelu voi olla kevyen aaltomaista jollain erityistä hoitoa ei tarvita, osalla potilaista aaltoilu on rajua ja heidän hoidossa tulee ottaa huomioon seuraavat asiat: 

1. Manian hoito
2. Masennuksen hoito

Manian hoito

Hypomania: On oireiltaan samanlainen kuin mania jakso mutta lievempi. Hoidetaan avohoidossa johon kuuluu voinnin seuranta, lääkehoito ja masennuksen hoito. Joskus hypomanian erottaminen psykologisista syistä johtuvaan ja persoonallisuudesta johtuvaan innostumiseen on vaikeaa.

Maaninen psykoosi: Vaatii suljettua osasto hoitoa, potilaalla epärealistinen vireytila ja voi sen takia vaukuttaa maanisen hilpeältä vaikka on usein ärtynyt ja takakireä. Maanisen psykoosin tuottama vireystila estää potilaan nukkumisen ja näin voi hoitamattomana olla hengenvaarallinen sillä elimistö ei kestä jatkuvaa ylivireyttä.

Mania jaksolla potilaan mieliala on kohonnut normaalista poikkeavalla tavalla ainakin viikon ajan. Osastolla maniaa hoidetaan hyvin vähävirikkeisellä ympäristöllä sillä maanista potilasta on vaikea saada turtumaan pieneenkin virikkeeseen.

Maniavaiheesta kärsivä on usein:

• Hyperseksuaalinen
• Hajamielinen ja keskittymätön
• Arvostelukyvyn puute
• Kritiikitön suhtautuminen kaikkeen vaaralliseen

Hoitajana maanisen potilaan kohtaamisessa, joutuu hoitaja ottamaan usein "ilkeän hoitajan" roolin jossa kieltää kaiken kivan, hoitajan on kyettävä olla myös empaattinen ja osattava kohdata potilaan maanisuuden takana piilevä masennus.

Kliininen masennus, depressio

Tyypillisiä oireita masennustilalle ovat mm. mielihyvän lasku, kiinnostuksen häviäminen asioista, keskittyneisuuden puute, hajamielisyys, ruokalahaluttomuus ja fyysinen/henkinen hidastuminen.

Masennus voi myös ilmetä piilodepressiona, johon kuuluvat sitkeät fyysiset vaivat kuten päänsärky, vatsakivut, selkäkivut.

Masennus voi tulla missä elämän vaiheessa tahansa, mutta eniten vakavaa masennusta sairastetaan ennen keski-ikää ja naisilla masennus on 2x yleisempää kuin miehillä. Masennus voi puhjeta jonkin vaikean elämäntilanteen kohdalla kuten erot ja menetykset, mutta se voi alkaa aivan tavanomaisessa elämäntilanteessa. Joillakin on masennukseen perinnöllisiä vaikutuksia ja noin joka viidennellä suomalaisella on riksi sairastua masennukseen. Myös varhaislapsuuden vahingolliset kokemukset altistavat masennukselle.

Masennuksen hoitoon kuuluu niin biologisia hoitoja joihin kuulluu lääkehoito, kirkasvalohoito ja nukutuksessa annettava sähköhoito. Psykologisiin hoitoihin kuuluvat psykoterapiat.

Masentuneen kohtaamisessa hoitajan on muistettava positiivinen kontakti potilaaseen sillä kritiikkiä potilas tulkitsee kohtuuttomasti. Potilaan itsetuhoisuutta ja päihteiden väärinkäyttöä tulee arvioida ja tarpeen tullen puuttua. 

Hoitajan tehtävänä ei ole tuomita vaan kuulla potilaan murheet/epätoivo ja löytää niitä asioita mitkä ovat nyt hyvin ja miten ongelmista voisi päästä eroon. Hoitajan vältettävä tuomasta tulkintoja syy-seuraus suhteista hoidon alussa, koska nämä voivat hämmentää ja lisätä potilaan alemmuuden tunnetta.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F30-39/F30-31/Pages/default.aspx

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00393

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F30-39/Pages/F32-33.aspx

Persoonallisuushäiriöt

”Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia ja joustamattomia ajatus- ja käyttäytymismalleja, jotka aiheuttavat henkilölle haittaa”, kertoo Mielenterveystalo (2017). Missä sitten menee raja persoonallisuushäiriön ja normaalina pidetyn käytöksen välillä? Raja onkin hyvin häilyvä. Vaikka ihminen saattaa käyttäytyä stressitilanteissa poikkeavalla tavalla, ei hänellä todennäköisesti ole persoonallisuushäiriötä. Yleensä persoonallisuushäiriöt ja niiden aiheuttamat käytöstavat ovat luonteeltaan pitkäaikaisempia ja itsepäisempiä. Persoonallisuushäiriöitä on erilaisia ja ne jaetaan usein kolmeen ryhmään. (Mielenterveystalo 2017).


1. Ryhmä

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat epäluuloinen sekä eristäytyvä persoonallisuushäiriö. Epäluuloiseen persoonallisuushäiriöön kuuluu ihmisiin ja heidän tarkoitusperiinsä kohdistuva epäluulo. Muille uskoutuminen ja anteeksi antaminen ovat vaikeita toimenpiteitä ja saattavat vaikuttaa vakavasti sosiaalisiin suhteisiin. Tyypillistä on vastahyökkäys koettuun uhkaan. Stressaavissa tilanteissa todellisuudentaju saattaa horjua ja psykoottisia oireita voi esiintyä. Eristäytyvä persoonallisuushäiriö ilmenee vetäytymisenä ihmissuhteista ja ongelmina ilmaista tunteita. Omat itsenäiset harrastukset ja arjen järjestäminen niin, ettei tarvitse kohdata muita ihmisiä hirveän paljon on hyvin tyypillistä tästä persoonallisuushäiriöstä kärsivälle henkilölle. Näin luotu elämänlaatu koetaan kuitenkin usein melko hyvänä, eikä mitään hoitoa välttämättä tarvita. (Mielenterveystalo 2017)


2. Ryhmä

Toiseen ryhmään kuuluvat epäsosiaalinen, epävakaa, huomionhakuinen ja narsistinen persoonallisuushäiriö. Epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö ilmenee normeista piittaamattomina toimintatapoina. Yleisiä sääntöjä ei noudateta, muita ei huomioida eikä toiminnan syyt ole koskaan tekijässä itsessään. Tämä persoonallisuushäiriö alkaa jo ennen 15 vuoden ikää ja johtaa todennäköisesti jossain vaiheessa juridisiin seurauksiin. Läheisten ja yhteiskunnan antama palaute saattaa auttaa tästä persoonallisuushäiriöstä kärsivää ymmärtämään omat toimintatapansa ja korjaamaan niitä. Epävakaassa persoonallisuushäiriössä tyypillistä on epävakaa minäkuva, impulsiivinen käytös ja itsetuhoinen käyttäytyminen. Välillä ihminen voi ajatella, että pärjää hyvin ja toisinaan tuntea itsensä täysin mitättömäksi. Käytös on hyvin impulsiivista, eikä pitkäaikaisia suunnitelmia kykene tekemään. Pahimpina mitättömyyden tunteen kausina voi ilmetä myös itsetuhoisuutta ja jopa itsemurhayrityksiä. Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän hoito saattaa tuottaa ongelmia, sillä sitoutuminen pitkäaikaiseen hoitoon voi olla suuri haaste. (Mielenterveystalo 2017).

Huomionhakuisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä hakee alati pakonomaisesti muiden ihmisten huomiota. Keinoina voi olla esimerkiksi huomiota herättävä pukeutuminen, käyttäytyminen tai flirttailevuus. Käyttäytyminen voi olla hyvinkin eloisaa ja energistä, mutta henkilön itsekeskeisyys saattaa puuduttaa muut ihmiset. Muiden laiminlyönti onkin tyypillistä toimintaa. Hoitoon hakeudutaan tavallisesti masennusoireiden vuoksi. Myös psykoterapia saattaa auttaa. Narsistisessa persoonallisuushäiriössä on voimakas ihailun tarve. Muiden hyväksi käyttäminen ja empatian puute ihailua tavoitellessa on tavanomaista. Henkilö voi kokea ansaitsevansa erityiskohtelua. (Mielenterveystalo 2017).


3. Ryhmä

Kolmanteen ryhmään kuuluvat vaativa, estynyt ja riippuvainen persoonallisuushäiriö. Vaativa persoonallisuushäiriö koostuu täydellisyyteen ja kontrolliin liittyvistä toimintatavoista. Tällainen henkilö on hyvin joustamaton ja omistautuu usein työlleen laiminlyöden ystävät ja harrastukset. Täydellisyyden tavoittelu saattaa vanhemmalla iällä muuttua liian suureksi palaksi, sillä energiaa ei ole enää yhtä paljon kuin nuorempana. Tämä saattaa aiheuttaa ahdistuneisuutta ja masennusta. Työpaikan valinta onkin oiva tapa hyödyntää tätä persoonallisuushäiriötä valitsemalla työ, jossa tarvitaan juuri tarkkaavaisuutta ja tiukkaa kontrollia. (Mielenterveystalo 2017).

Estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivä henkilö kokee itsensä riittämättömäksi ja tuntee, että muut väheksyvät häntä. Tästä seuraa suurempi tarve saada hyväksyntää. Uudet ihmiset ja tilanteet pelottavat estynyttä henkilöä, sillä hän ei voi olla varma uusien ihmisten myötämielisyydestä häntä kohtaan. Ihmisen vanhetessa estyneen persoonallisuushäiriön oireet voivat vähentyä. Joskus myös psykoterapiasta voi olla apua. (Mielenterveystalo 2017).

Riippuvaiseen persoonallisuushäiriöön kuuluu korostunut tarve tulla hoivatuksi. Häiriöstä kärsivä kokee, ettei kykene tekemään edes arkipäiväisiä päätöksiä yksin vaan tarvitsee jonkun muun auttamaan häntä. Tällainen ajatusmaailma saattaa johtaa alistuvaan ja takertuvaan käytökseen. Myös taipumus erilaisiin riippuvuuksiin on yleistä. Joissakin parisuhteissa riippuvainen persoonallisuushäiriö ei välttämättä oireile lainkaan, mutta parisuhteen päätyttyä ihminen tarvitsee nopeasti uuden ihmisen hoivaamaan häntä. Hoitoon tällainen henkilö hakeutuu ahdistuksen ja masennuksen vuoksi. (Mielenterveystalo 2017).


Mitä voimme poimia tästä?


Tulemme varmasti työssämme kohtaamaan ihmisiä, jotka kärsivät erilaisista persoonallisuushäiriöistä. Siksi onkin tärkeää tuntea yleisimmät häiriöt ja osata ohjata mahdollisesti ihmiset oikean hoidon piiriin. Moni persoonallisuushäiriö voi aiheuttaa juurikin ahdistusta tai masennusta ja siksi onkin tärkeää pyrkiä näkemään niiden aiheuttamat syyt.

Lähteet:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/default.aspx

Suicidaalisuus

Suicidaalisuus eli itsetuhoisuus on käyttäytymistä, jossa itseä vahingoitetaan tai otetaan henkeä uhkaava riski (Mielenterveystalo 2017). Henkeä uhkaava riski voi olla vaikkapa riskien ottaminen liikenteessä tai päihteiden liikakäyttö. Pahimmassa tapauksessa suicidaalisuus voi johtaa itsemurhaan. Tilastokeskuksen (2016) mukaan Suomessa tehtiin vuonna 2015 731 itsemurhaa. Tämä oli 60 itsemurhaa vähemmän kuin edellisenä vuonna. Lisäksi itsemurhakuolleisuus on vähentynyt 40 prosenttia viidessätoista vuodessa. Kolme neljästä itsemurhan tehneistä oli miehiä.

http://im.mtv.fi/image/96134/landscape16_9/555/313/b6e1e690e52d286df18758cd4f9b3dbb/OO/1358697.jpg

Itsetuhoisuus on useimmiten ennen kaikkea avunhuuto. Taustalla itsetuhoisella henkilöllä voi olla esimerkiksi masennus tai muu psykologinen kipu, kuten psykoosi, delirium tai agitaatio. Jokin kriisi elämässä on voinut laukaista masennuksen, eikä ihminen näe enää tietä ulos. Itsemurhariskiä nostavat muun muassa päihderiippuvuus, yksinäisyys, työttömyys, köyhyys ja syrjäytyminen. Myös esimerkiksi persoonallisuushäiriöt voivat nostaa itsemurhariskiä.

https://i.ytimg.com/vi/Q9h2fdsCkVg/maxresdefault.jpg

Mitä voimme poimia tästä?

Tulemme varmasti kohtaamaan työssämme itsetuhoisia potilaita. On tärkeää osata toimia tällaisten potilaiden kanssa ja turvata heidän henkensä ja terveytensä. On hyvä tiedostaa mahdollisia syitä, jotka ovat johtaneet potilaan itsetuhoisuuden partaalle. Näin pystymme ymmärtämään potilasta ja tukemaan häntä eteenpäin elämässään. Lisäksi kykenemme myös ohjaamaan hänet tällöin paremmin oikean hoidon piiriin.

Lähteet:

https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorten_mielenterveysongelmat/Pages/itsetuhoisuus.aspx
http://www.stat.fi/til/ksyyt/

Päihdetyö

Riippuvus eli addiktio tekemiseen, aineeseen tai tunnetilaan. Lähtökohtaisesti ihminen jää koukkuun esimerkiksi. lääkkeiden tuomaan tunnetilaan, päihteiden käyttö arkipäiväistyy tai jostain tekemisestä tai asiasta tulee ihmiselle ongelma, esimerkiksi pelaamisesta.

Päihderiippuvuus

Päihderiippuvuus on sairaus josta voi parantua, riippuvuus voi kehittyä erilaisten aineiden ympärille esimerkkeinä. alkoholi, nikotiini, kannabis, opiaatit etc.

Päihderiippuvuus tarkoittaa sitä, että päihteeseen on syntynyt niin suuri tarve, että sen käyttö tai hankkiminen on keskeisellä paikalla elämää. Päihderiippuvuus voi ainakin osaltaan syrjäyttää ihmissuhteet, harrastukset, itsestä huolehtimisen etc.

Riippuvuus hyvässä ja pahassa

Myönteinen riippuvuus

• Harrastukset, terveet ystävyyssuhteet
• Ollaan valmiina saamaan ja antamaan suhteessa

Myönteinen riippumattomuus

• Itsenäinen. Ei välttämättä tarvitse muita, mutta tarpeen tullessa tidostaa, että apua voi kysyä
• Osaa nauttia elämästä itsenäisesti

Kielteinen riippuvuus

• "Roikkuja" oma riippuvuus ahdistaa toista ihmistä

Kielteinen riippumattomuus

• Täysi itsenäisyys
• Vaikeissakin tilanteissa ei pyydä apua "pitää pärjätä itse"

Taustatekijät

Viikonloppu kaljottelija ei ole päihderiippuvainen

Päihderiippuvuus voi kehittyä missä iässä tahansa ja  kehittymiseen vaikuttavat monet asiat. Perintötekijät on yksi suurimmista altistavista tekijöistä yksilön riskiin sairastua päihderiippuvuuteen, ympäristö jossa ihminen on elänyt voi joko kasvattaa tai pienentää riskiä sairastua, jotkin mielenterveyshäiriöt ja sosiaalisiin tapahtumiin liittyvät asiat voivat kasvattaa yksilön riskiä sairastua päihderiippuvuuteen.


Hoito

Päihderiippuvuuden hoidossa tärkeänä osana hoito on vieroitushoito jonka tavoitteena on ehkästä vieroitusoireita. Vieroitushoidon lisäksi suurena osana toipumista on psyykkisen riippuvuuden hoito johon kuuluu psykososiaalisia, että lääkehoitoja. Näillä pyritään vähentämään pakonomaisuutta ja käyttöhimoa.
Ensisijaisia hoitopaikkoja ovat perusterveydenhuollon sekä sosiaalitoimen päihdeyksiköt.

Hoidon tavoitteena on elämäntavan muutosprosessi jossa potilas laittaa elämän perusarvot remonttiin, ystäväpiirin sekä sosiaallistensuhteiden uudistaminen jossa potilas pääsisi pois vanhan ympäristön asenteista.

Toipumisen välineitä ovat:

• vertaisryhmät ja kuntoutus,

• oma tunnetyöskentely,

• uuden tiedon vastaanottaminen eli oppiminen ja

• liikunta (myllyhoito)

https://www.myllyhoito.fi/riippuvuudesta-toipumiseen/paeihderiippuvuus

https://www.thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/paihderiippuvuus

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F10-19/Pages/F10-192.aspx
http://www.ehyt.fi/
http://www.paihdelinkki.fi/fi/oma-apu/huumeet-ja-laakkeet/retkahduksen-ehkaisyn-kasikirja/oppiminen-ja-paihderiippuvuus

Hoitotyö psykoosisairaudet

28.2 Hoitotyö Psykoosisairaudet.

Psykoosin ja skitsofrenian erot?


Psykoosi on mielen häriö jossa ihmisen kyky havannoida todellisuutta on huonontunut. Psykoosi on yleinen nimitys mielenterveyden häiriöille joissa potilas menettää ainakin osin kosketuksen todellisuuteen. 
"Kolmella prosentilla suomalaisista esiintyy elämänsä aikana vähintään yksi psykoosijakso, joista 0,9 prosenttiyksikköä liittyy skitsofreniaan, 0,4 prosenttiyksikköä alkoholin liialliseen käyttöön, 0,35 prosenttiyksikköä vakavaan masennukseen ja 0,32 prosenttiyksikköä skitsoaffektiiviseen häiriöön." (Perälä. 2007.)

Skitsofrenia on pitkittynyt pskoosi jakso, kun psykoosijakso on kestänyt n.1kk aletaan yleensä puhumaan skitsofreniasta. Skitsofrenia on periytyvä sairaus, mutta ympäristö vaikuttaa myös taudin syntyyn. 
Skitsofrenia voidaan diagnosoida hyvinkin erilaisin oirein, mutta keskeisiä oireita on todellisuudentajun heikkeneminen, jaksamattomuus ja aistiharhat.
Skitsofrenialla on hyvin erillaisia sairauspolkuja, joillain on yksi psykoosijakso, toisilla sairaus voi vaihdella oireettoimien ja psykoottistenjaksojen välillä kun taas osalla voi olla jatkuvaa psykoottisuutta.


Ennakko-oireet 

Oireita voi ilmetä hyvinkin erilaisissa muodoissa. Henkilöllä voi ilmetä mielialan vaihtelua, lisääntynyt vaikeus tuntea nautintoa, itsetuhoisuutta, unihäiriöitä, huumeiden lisääntynyttä käyttöä ja henkilö voi alkaa tupakoimaan. (skitsofreniainfo)

Hoitamattomat oireet

Hoitamattomat oireet ovat hyvin samankaltaisia kuin ennakko-oireet, tarpeeksi pitkälle edenneet ja hoitamattomat ennakko-oireet vahvistuvat ja esiintyvät aggressiivisemmin. Tämä ei tarkoita kuitenkaan, että henkilö olisi aggressiivinen ja usein jos aggressiivisuutta ilmenee se purkautuu henkilöön itseensä.

Hoito (skitsofrenia)

Sairastunut ei usein ymmärrä omaa sairauttaa, eikä osaa näin hakeutua hoitoon sillä ei ymmärrä sitä tarvitsevansa, tällöin hoidon järjestäminen jää usein potilaan omaisten hoidettavaksi.

Potilaan taudin kulku on usein yksilöllinen ja niin on myös hoito, hoidossa keskeistä on erilaisten hoitojen yhdistäminen ja kokonaiskuvan saantia siitä mikä hoito auttaa potilasta parhaiten.
Hoito suoritetaan pääosin avohoidossa ja hoidon tavoitteina on poistaa tai lieventää skitsofrenianoireita, poistaa psykoosijaksot tai vähäntää niiden määrää ja parantaa potilaan elämänlaatua.
Hoitosuhteen kestävyys ja potilaan perhe- ja verkostokeskeskeinen hoito, liitettynä hyvään ja moniammatilliseen hoitosuunnitelmaan ja sopivaan lääkehoitoon antaa yleensä parhaita tuloksia (Käypä hoito)

Mietintä: Psykoosisairauksista on ihmisillä monenlaisia mielikuvia, ja lähtökohtaisesti mielikuvina nähdään vain skitsofreniaa sairastava "hulluna" joka on kokoaikaisesti psykoosissa vaikkei asia näin ole. Hoitamaton psykoosisairaus saattaa oireilla hyvinkin voimakkaasti ja potilas voi olla vaaraksi itselleen, mutta harvoin ympäristölleen. Hyvin hoidettuna potilas saattaa päästä kokonaan oireista pois tai oireet vähenevät paljon ja henkilö voi elää tavallista arkea.


Lähteet:
http://www.terve.fi/skitsofrenia/skitsofrenia
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/mielenterveyden-h%C3%A4iri%C3%B6t/skitsofrenia
http://www.skitsofreniainfo.fi/oireet/miten-psykoosin-ennakko-oireet-tulisi-huomioida-sairastumisen-jalkeen
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoosi#cite_note-3
https://fi.wikipedia.org/wiki/Skitsofrenia#Hoito
https://www.mielenterveystalo.fi/Pages/default.aspx
Kuhanen, Oittinen, Kanerva, Seuri, Schubert. Mielenterveys-hoitotyö. 2012

Kriisipsykologia

Ihminen toimii hätätilanteissa niin kuin hän on oppinut. Kriisi on muutostila, johon ihminen ei ole osannut varautua eikä siksi osaa toimia kyseisessä tilanteessa. Muutostilan aiheuttama stressi voi laukaista kriisin. Kriisi voi oireilla esimerkiksi jatkuvana ahdistuksena tai masennuksena, uniongelmina tai keskittymisvaikeuksina (Kriisikeskus Seinäjoki 2017). Kriisejä on erilaisia. Kehityskriisi voi muodostua ihmisen kehittyessä elämänvaiheesta toiseen. Tällaisia vaiheita ovat esimerkiksi uhmaikä, murrosikä sekä vanhuuseläkkeelle siirtyminen. Erikson on kuvannut näitä vaiheita kehitysteoriassaan (kts. kuva). Elämänkriisin syyt ovat pääasiassa perheessä ja urassa. Vauvan syntyminen perheeseen, puolison äkillinen kuolema tai työpaikan menettäminen voivat olla syitä kriisin puhkeamiseen. Traumaattiset eli äkilliset riskit syntyvät yllättäen. Laukaiseviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi onnettomuus, vammautuminen tai tulipalo. Traumaattiset kriisit jaetaan kolmeen luokkaan: I-tyypin ja II-tyypin traumaan sekä ketjuuntuneihin traumoihin. I-tyypin trauma syntyy yksittäisestä traumaattisesta tapahtumasta. II-tyypin traumassa on jokin toistuva traumaattinen tekijä, kuten kiusaaminen tai perheväkivalta. Ketjuuntuneet traumat tarkoittavat tilanteita, joissa edellistä traumaa ei ole vielä käsitelty uuden ilmaantuessa. Traumaattisen kriisin tunnistaa ennustamattomuudesta, kontrolloimattomuudesta ja siitä, että se uhkaa keskeisiä elämänarvoja. Onnettomuutta on vaikea ennustaa ja sen tapahtuessa tilanteeseen pystyy enää harvoin itse vaikuttamaan. Esimerkiksi liikenneonnettomuus voi vaatia kuolonuhreja ja järkyttää sillä tavalla jonkun perhe-elämään ja niin ollen myös elämänarvoihin.

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/33/5c/a1/335ca173e263341c5705c07c6e05a009.jpg

Cullberg on luokitellut traumaattisen kriisin neljään eri vaiheeseen. Nämä ovat sokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntaumisen vaihe. Sokkivaiheessa ihminen menee nimensä mukaisesti sokkiin. Tyhjyyden tunne ja todellisuuden kaukaisuus ovat tyypillisiä tuntemuksia. Myös aikakäsitys muuttuu. Kaikki tuntuu tapahtuvan hidastetusti. Fyysisiä merkkejä ovat kykenemättömyys liikkumaan, levottomuus sekä sydämen sykkeen nousu.

Taistele!

Pakene!

Jähmety!

Reaktiovaiheessa  ihminen tajuaa trauman todella tapahtuneen. Tällöin hän alkaa etsiä syitä tapahtuneelle. Suru, epätoivo, viha ja merkityksettömyys ovat tyypillisiä tunteita tässä vaiheessa. Välillä on niin sanotusti hyviä päiviä ja välillä vähän huonompia päiviä.

Miksi näin kävi?

Miksi juuri minä?

Olisinko voinut tehdä jotain toisin?

Käsittelyvaiheessa ihminen alkaa käsitellä menetyksen ja pettymyksen tunteitaan. Hän ymmärtää nykyisen tilanteensa, pyrkii hyväksymään sen ja jatkamaan eteenpäin traumaa edeltävällä tavalla. Toisinaan hän voi kokea päässään trauman uudelleen ja tunta ahdistusta sekä heikkoutta. Uudelleen suuntautumisen vaiheessa ihminen on hyväksynyt tapahtuneen ja löytänyt keinon jatkaa elämäänsä. Hän kykenee myös puhumaan traumasta järkyttymättä paljoakaan.

Mitä voimme poimia tästä?

Onnettomuuspaikoille mennessämme tulemme kohtaamaan traumatisoituneita ihmisiä. On tärkeää tuntea esimerkiksi sokkivaiheen tuntomerkit sekä kyettävä kohtaamaan sokissa oleva ihminen oikealla tavalla. Primaari- ja sekundaariuhrin erottelu ja asianmukainen toiminta ovat myös suuressa roolissa. Muistisääntönä voidaan pitää lausahdusta ”turpa kiinni”. Autettavaa on kyettävä kuuntelemaan eikä oikeita sanoja tunnu koskaan oikein löytyvän.

Lähteet:

http://www.kriisikeskussjk.fi/mika-on-kriisi/

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/sosiaalipalvelut/Pages/elamankriisi.aspx

http://reflectd.co/2014/04/12/a-stage-model-of-trauma/

Psykologia ja psykiatria

Psykologia on tiede, joka tutkii mieltä ja käyttäytymistä huomioiden sekä tietoiset että tiedostamattomat kokemukset kuin myös ajatukset. Psykologia on jakautunut erilaisiin koulukuntiin, jotka tutkivat ihmisen toimintaa erilaisista näkökulmista. Tunnettuja koulukuntia ovat muun muassa psykoanalyysi, behaviorismi, kognitivismi ja analyyttinen psykologia. Psykologi on käyttäytymisen, ajattelun ja tunne-elämän asiantuntija. Hänen työnkuvansa on useimmiten suoraa asiakasvastaanottotyötä, jossa psykologi pyrkii kuuntelemaan potilasta ja keskustelemaan tämän kanssa mieltä painavista asioista. Tärkeää on löytää positiivisia asioita potilaan elämästä, vaikka tästä tuntuisikin siltä, ettei mitään hyvää ole enää jäljellä. Näissä tapaamisissa voidaan tehdä myös psykologisia testejä, jotta psykologi pystyy arvioimaan potilaan psyykkisiä ominaisuuksia. Testit ovat standardoituja, ne toistetaan aina samalla tavalla ja niistä odotetaan tiettyjä vastauksia. Tunnettuja testejä ovat esimerkiksi Wechslerin testit.

http://www.hogrefe.fi/_img/product_images/625.jpg

Psykiatria on lääketieteen erikoisala, joka tutkii ja hoitaa mielenterveyden häiriöitä. Tieteellinen pohja psykiatriassa on aivotutkimuksessa sekä käyttäytymis- ja sosiaalitieteissä. Ammattinimike psykiatriaan erikoistuneelle lääkärille on psykiatri. Psykiatri voi toimia esimerkiksi nuorisopsykiatrina, lastenpsykiatrina tai oikeuspsykiatrina. (Lönnqvist ja Lehtonen 2014) Vain psykiatrilla on lupa asettaa lääketieteellisiä diagnooseja. Diagnooseja on järjestelty erilaisiin tautiluokituskokonaisuuksiin, joista tunnetuimpia ovat ICD-10 ja DSM-5. ICD-10 on Maailman terveysjärjestö WHO:n tuottama tautiluokitusjärjestelmä, josta löytyy kaikki tunnetut diagnoosit ja niiden koodinumerot. DSM-5 on taas Amerikan Psykiatriyhdistys APA:n julkaisema teos, joka sisältää pelkästään mielenterveydenhäiriöihin liittyvät tautiluokituksen koodinumeroineen.

Sairaanhoitaja voi työskennellä mielenterveyden häiriöistä kärsivän potilaiden parissa esimerkiksi psykiatrisella osastolla. Sairaanhoitajan työtehtäviin kuuluu muun muassa arjen pyörittämisessä avustaminen, lääkehoidosta huolehtiminen, voimavarojen etsiminen ja joissain tapauksissa myös niin sanotusti ”vangin vartijana” toimiminen. Sairaanhoitajasta voi tulla myös psykoterapeutti, jos hän suorittaa tarvittavat lisäopinnot. Psykoterapia tarkoittaa ”terveydenhuollon tavoitteellista toimintaa, jolla hoidetaan psyykkisiä vaikeuksia psykologisin menetelmin” (Mielenterveystalo 2017). Tyypillisin psykoterapian menetelmä on keskustelu. Lisäksi nykytiedon mukaan psykoterapia on tehokasta ja vaikuttavaa hoitoa. Psykoterapia voi olla 6-20 käyntistä lyhytkestoista terapiaa tai useamman vuoden pituista pitkäkestoista terapiaa.

Mitä voimme poimia tästä?

Ensihoitajina tulemme varmasti kohtaamaan mielenterveyden häiriöistä kärsiviä potilaita. On siis tärkeää, että ymmärrämme perusteet erilaisista mahdollisista hoitokeinoista ja että osaamme ohjata tarvittaessa potilaan oikean hoidon piiriin.

Lähteet:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Hoitomuotoja/Pages/Psykoterapia.aspx

Psykiatria, Lönnqvist Jouko 2014

Hoitotyö psykosiaaliset auttamismenetelmät

27.2 Hoitotyö psykosiaaliset auttamismenetelmät

Mielenterveys, mikä se on?

WHO:n määritelmäm mukaan terveys on täydellistä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila, eikä vain sairauden puuttumista. Hyvä mielenterveys kantaa vastoinkäymisissä ja tukee arjessa selviytymisessä. Se vaikuttaa koko yhteiskuntaan ja kansanterveyteen. (katso. http://matkittumieli.blogspot.fi/2017/02/4-tunti-psykososiaaliset.html?m=1)

Mielenterveyshoitotyön tasot:

Primaaritaso

• Voimavaroja tunnistava ja lisäävä toiminta
• Mielenterveyttä vahvistavaa työtä

Sekundaaritaso

• Tunnistaa mielenterveyttä uhkaavat tekijät, niiden torjuminen
• Tietoisuuden lisääminen ja näin ongelmien ehkäisy

Tertiaaritaso

• Kuntouttava työ, jo syntyneiden ongelmien tutkimus ja hoito
• Haittojen minimointi

Hoitosuhde:

Hoitosuhteen toivotaan olevan mahdollisimman antoisa potilaalle, se voi kestää yhdestä tapaamiskerrasta, pitempaa ja ajallisesti rajattuun prosessiin.

Kansainvälinen "Turpa kiinni" ote

• Perustuu potilaan ja hoitajan väliseen vuorovaikutukseen

Hoidollisen vuorovaikutus enemmän kuin tavallinen keskustelu

• Rajataan mistä puhutaan
• Tehdään analyyseja potilaasta sekä potilaan lähipiiristä
• potilaan hoitamista

Erilaisia potilasryhmiä:

Masentunut: Potilaaseen vaikea saada yhteyttä, vetäytynyt

Maaninen: Asiayhteyksistä karkaava, jatkuva puheen tulo

Psykoottinen: Pelokas, yleensä luottaa hoitajiin ja kokee olevansa "turvassa sairaalassa"

Aggressiivinen: "Takakireys"

Manipuloiva: Omaa toimintaansa kaikintavoin perusteleva, syyllistävä.

Hoitosuhteessa ilmenee:

Transferenssi: Tunteensiirto

• Potilas saattee siirtää läheisiinsä tunnettuja tunteita hoitajaansa kohtaan
• Tunne on potilaille tiedostamatonta
• Esiintyy sitä useammin mitä häiriintyneempi potilas on

Vastatransferenssi:

• Hoitajan tunteensiirto hoidettavaa kohtaan
• Potilas herättää hoitajassaan tunteita jotka hän liittää johonkin aikaisempaa ihmissuhteeseensa
• Hoitajan muistettava oma ammatillisuutensa

Täydentävät tunnereaktiot:

• Vaatii hoitajalta empatiakykyä
• Hoitajassa heräävät asialliset tunnereaktiot potilaan trensferensseihin
• Hoitajan pidettävä neutraalisuus

Distanssi:

• Hoitajan pitämä neutraali välimatka potilaaseen niin fyysisesti, psyykisesti ja sosiaalisesti
• Hoidollisesti perustellaan kuinka lähelle potilasta voidaan mennä

Vastarinta:

• Potilaan pyrkimys vastustaa muutosta ja siitä syntyvää ahdistusta, muutosta, pelkoa...
• Kipeiden aiheiden välttely
• Muutoksen pelko

Yhteenveto:
Potilaan ja hoitajan hoitosuhde ei saa koskaa syventyä liian henkilökohtaiseksi, jotta hoidon objektiivisuus ei kärsisi.
Hoitajan työnä on auttaa potilasta selviämään ongelmistaan, ei ratkaista niitä ja hoitajalta on löydyttävä kiinnostusta ja halua kohtaamaan hoitotilanteen erilaiset ongelmat.
Hoitajan tulisi muistaa aina oma ammatillisuus ja hoidon lopullinen ja ammatillinen luonne vaikka hoitotilanne olisikin voimaannuttava.


Lähteet:
http://www.spgy.org/koulutus/materiaalia/20081119koulutus/kohtaamisen-vastavuoroisuus-
transferenssi.pdf
https://fi.wikipedia.org/wiki/Transferenssi
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveysseura/organisaatio-ja-toiminta/strategia/mit%C3%A4-mielenterveys
http://matkittumieli.blogspot.fi/2017/02/4-tunti-psykososiaaliset.html?m=1
http://combiboilersleeds.com/keywords/mental-health-1.html

Kehityspsykologia

20.2 Kehityspsykologia

Kehityspsykologiassa kävimme läpi ihmisen kehitysaskeleita eri teorioiden pohjalta ja mikä on ominaista millekkin kehitysvaiheelle kunkin teorian mukaan. Nämä kehitysvaiheet oli lähtökohtaisesti jaoteltu ihmisen iän ja sukupuolen mukaan, seuraavaksi avaan enemmän näitä teorioita ja mikä on millekkin teorialle ominaista.

1.Havighurst "Kehitystehtävät" -1948

Havighurst on jaotellut ihmiselle erilaisia kehitystehtäviä eri ikäkausille, hänen mukaansa eri-ikäisiin ihmisiin kohdistuu erilaisia normatiivisia odotuksia joita hän kutsui kehitystehtäviksi. (Nurmi, Ahonen, Lyytinen, Lyytinen, Pulkkinen, Ruopila. 2014: 149). Kehitystehtävien läpikäynti ei tarvitse kaavamaista suorittamista, mutta jos jokin vaihe jää välistä voi se olla esteenä muiden kehitystehtävien suorittamiselle. Nämä kehitystehtävä eivät ole konkreettiasia tehtäviä joita ihmisen tulisi suorittaan vaan käsitteellisiä, esimerkiksi leikki-ikäisenä (2-6v) ihmisen minäkäsityksen kehittyminen (The Psychology Notes HQ. 2013). Havighurstin Kehitystehtävät ovat kulttuurisidonnaisia sillä sen mikä on "normaalia" riippuu hyvin paljon kulttuurista jossa ihminen elää, mutta hänen teoriansa on silti kattava ja voisin uskoa että hänen teoriastaan löytyy monia samaistumiskohtia kulttuurista riippumatta.

"Kehitystehtävien lähtökohdat:

1. Fyysisestä kehityksestä kumpuavat tehtävät: kävelyn opettelu, pidätyskyky, käyttäytyminen sukupuolen mukaan…
2. Henkilökohtaisten arvojen luomat tehtävät: ammatin valinta, ideologian rakennus…
3. Yhteiskunnan painostuksesta lähtevät tehtävät: lukemaan oppiminen, kunnon kansalaisuus…"

2.Levison "Siirtymät aikuiselämässä" -1978

Levisonin teoria ottaa erilaisen näkökulman aiheeseen, hänen teoriansa pohjautuu enemmän siihen mitä ihminen kokee eri aikuisuuden siirtymävaiheissa. Hänen mukaansa muutoksia tapahtuu ihmisessä seuraavissa asioissa:

• suhtautumisessa toisiin ihmisiin

• ajan kokemuksessa

• oman elämän kokemisessa turvalliseksi/uhatuksi

• itsensä kokeminen eläväksi/pysähtyneeksi

Siirtymät aikuisuudessa (Study.com)

Levisonin mukaan keskeistä eri kausien vaihtelussa on muuttunut kokemus ajasta, ikääntyville uudistuminen saattaa aiheuttaa muutosvaiheen, "ikäkausikriisi"

Lähtökohtaisesti Levisonin teoriaa voisi pitää "raakana" sillä hänen teoriassaa vanheneminen ei nähdä juuri kuin kriisinä jossa  tulevaisuus kuolee ja ovet sulkeutuvat. Tästä kriisistä ihminen voi selvitä joko kehittämällä itseään tai jähmettyä ja katkeroitua. 

3.Eriksonin kehitysteoria:

Viereisessä kuvaajassa näkuu Eriksonin teoria ihmisen kehityksestä ja minkälainen psyykkinen haaste ihmisellä on missäkin elämänvaiheessa. Eriksonin teoria on ihmiselle hyvin henkilökohtainen ja se miten ihminen selviytyy kustakin psyykkisestä haasteesta vaikuttaa hyvin paljon ihmisen tulevaa elämää. Esimerkiksi peruskoululaisen haasteena on oman identiteetin kehittäminen ja löytäminen. 

Ihmisen kehitys on monipuolinen ja monimuotoinen tapahtumakulku, se koostuu useista vaiheista ja tapahtumasarjoista mutta se kuvaa paljon myös jatkumoa. (Nurmi, Ahonen, Lyytinen, Lyytinen, Pulkkinen, Ruoppila. 2014:14).

4.Kiintymssuhdeteoria,

Kiintymissuhteen muodostaminen on vauvalle välttämätön, koska kiintymyssuhteen muodostaminen aikuiseen on välttämätön ei se tarvitse juuri virikkeitä, vauvan kiintymysprosessi on esiviritetty.. (Bowlbyn.1978). 
Äärimmäisissä tilanteissa lapsen ja hoivaajan välille ei synny kiintymyssuhdetta, sillä yleensä lapsen ja hoivaajan välille syntyy jonkinlainen kiintymyssuhde vaikkei se aina olisikaan myönteinen tai lapselle terve. Lapsi tottuu erilaisiin hoivakokemuksiin, mutta varhain syntyneet traumat ovat vahingollisia lapsen kehittyvälle keskushermostolle.

Kiintymyssuhteiden luokittelu perustuu Mary Ainsworthin havaintoihin ja niiden pohjalta kehitettyyn vieras tilanne -menetelmään (Strange Situation) (Ainsworth ym. 1978). Yhdessä tutkijatovereidensa kanssa Ainsworth esitteli kolme kiintymyssuhdekategoriaa, joista yksi arvioitiin turvalliseksi (kirjainsymboli B) ja kaksi turvattomiksi. 

Lähteet:
Nurmi, Ahonen, Lyytinen, Lyytinen, Pulkkinen, Ruoppila. Ihmisen psykologinen kehitys:2014
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo94437.pdf
https://psychenet.wordpress.com/mielen-tutkimus-ja-hoito/kiintymyssuhdeteoria/
http://epub.lib.aalto.fi/fi/ethesis/pdf/13573/hse_ethesis_13573.pdf
https://www.psychologynoteshq.com/development-tasks/

Alustus mielenterveys- ja päihdehoitotyön kurssille

Rakas reissuvihko,

olemme Miika Murto ja Joona Lähteenmäki. Opiskelemme ammattikorkeakoulu Metropoliassa ensihoitajiksi. Tänään meillä alkoi uusi kurssi nimeltä Mielenterveys- ja päihdehoitotyö. Kurssi keskittyy edellä mainittujen potilasryhmien kohtaamiseen ja asianmukaiseen hoitotyöhön. Tavoitteina tällä kurssilla on muun muassa oppia mielenterveyshäiriöiden ja päihteiden vaikutusta ihmiseen ja tämän läheisiin sekä suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan mielenterveys- ja päihdehoitotyötä. Lisäksi keskitytään myös akuuttiin hoitotyöhön sekä psykologiaan ja psykiatriaan. Tulemme kirjoittamaan eri teemoista omia julkaisuja, joissa reflektoimme oppimistamme olemassa olevaan lähdetietoihin ja omakohtaisiin kokemuksiin perustuen. Pyrimme myös linkittämään oppimiamme asioita ensihoidollisiin näkökulmiin.

Kurssimme alkoi orientaatiotunnilla, jossa kaksi opettajaamme esittäytyivät ja kävivät läpi kurssin yleiset asiat liittyen kurssin suoritukseen. Keskustelimme yleisesti mielenterveydestä ja sen häiriöistä ja määrittelimme mielenterveyden käsitettä.

Esille nousi seuraavia asioita:
- minäkuva ja sen eheys ja hyväksyvyys
- arjen ja elämän hallinta sekä mahdollinen perhe
- kulttuurinormit ja niiden vaikutus mielenterveyden määrittelyyn
- henkilön oma persoona ja tunnemaailma
- kaikkien kokema ajoittainen henkinen pahoinvointi vs pidempiaikainen masennus
- henkilön orientoituminen aikaan ja paikkaan

Terveisin,
Miika ja Joona
XOXO